![]() |
![]() ![]() |
||||||||
![]() |
![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() ![]() |
||||||||
|
ANNA-LIISAN ELÄMÄNFILOSOFIA JA MOTOT Entäs se elämänfilosofia sitten? Vuodet Afrikassa
ovat muuttaneet suhtautumistamme moniin asioihin koti-Suomessa
ja vahvistaneet sen ymmärtämistä, että ”pieni
on kaunista”. Jos jaetaan ihmisten yleinen ajattelutapa
kolmeen kategoriaan, jotka ovat:
Hämeenlinnassa 1990-luvulla, Afrikasta palattuani, minut saatiin mukaan Vihreän Liiton toimintaan ja olin sekä Hämeenlinnassa että myöhemmin Janakkalassa kunnallisvaaleissa ehdokkaana: Hämeenlinnassa sain n. 100 ääntä, mutta olin iloinen että varmaan osa mahdollisista äänistäni meni länsi-afrikkalaiselle Martines Lopezille, joka tuli valittua Hämeenlinnan kaupunginvaltuustoon. Taustalla tietenkin maahanmuuttajien asiat. Tänään tyydyn vain lukemaan Vihreää Lankaa.
Olisiko minulla mitään muita harrastuksia kuin vähäinen lukeminen? Elokuvissa käymme silloin tällöin – mutta tänne maalle muutettuamme harrastuksiin voitaneen lukea tonttimme muokkaus ja vanhan risukon yms. raivaus, jota olemme jo tehneet kaksi kesää. Kiviä on siirretty talomme seinustoille peittämään jätevesijärjestelmän maahanpiilotusjälkiä! Mukavaa, mutta työlästä hommaa – varsinkin kun olen lonkkavaivainen! Henki olisi altis, mutta ruumis panee hanttiin.
Olen kouluaikoinani ollut hiukan hankalan oppilaan maineessa
ja varsinkin oppikouluaikana osallistuin moniin kepposiin ja
nuorten tölväilyihin. Sodan jälkeisinä aikoina
Haapamäen risteysaseman ympäristössä riitti
koulupojille paljon erikoislaatuisia harrastuksia. Poikien kekseliäisyydellä
ei löytynyt rajoja ja jo silloin partiolaisten ”erämiestaidot”
auttoivat tekemään kaikenlaisia löytöjä
rautatieaseman ympäristöstä ja alueelta. Teimme
kaikenlaisia sovellutuksia löytämistämme tavaroista:
venäläisten lentäjien laskuvarjon nyöreistä
tuli hienoja Jojo-pyörien naruja – laskuvarjosilkki
kelpasi naisten puseroaineiksi. Yritimme saada löytämäämme
Jak- hävittäjän siipikonekivääriä
toimimaan – emme onnistuneet, taidot eivät riittäneet
tai sitten emme ymmärtäneet elektroniikan merkitystä
laukaisumekanismissä.. Keräsimme asemalta tavaravaunujen
sulkemiseen tarvittavia lyijyisiä sinettejä, blommeja,
ja myimme ne metsästäjille haulien raaka-aineeksi.
Yritteliäisyys ja pitkäjänteisyys tuli ikään
kuin tavaksi. Osasimme pitää asiat myös ominamme
– niistä ei paljon lörpötelty. Noina aikoina opin seuraavat seikat, joita olen myöhemminkin noudattanut elämässäni:
Ensimmäiseen mottoon lisäisin sen, että älä
tee uudelleen sitä mitä joku toinen on jo tehnyt ts.
aikaisemmin kirjastoista ja myöhemmin netistä löytyy
paljon sellaista tietoa, joka kannattaa tutkia ja etsiä
ennen kuin ryhtyy suinpäin toteuttamaan jotain annettua
tehtävää. Esimerkkinä tästä on
japanilaisen teollisuuden nousu johtavaan asemaan toisen maailmansodan
aiheuttaman tappion ja sitä seuranneen matalasuhdanteen
jälkeen. Japanilaiset ottivat selvää mitä
toiset olivat tehneet.
Harrastuksissani on ensimmäisenä kevyt musiikki. Perheenjäsenien ja naapureiden sekä vakavammin ajattelevien piirien harmiksi soitan muutamia instrumentteja, joista äänekkäin on tenorisaksofoni. Ostin sen ollessani Libyassa. Sitä ennen olin tyytynyt vain kielisoittimiin – kitaraan, banjoon ja mandoliiniin. Tansanian akana soitin siellä olevien ulkomaalaisten, etupäässä skandinaavien, jazzbändissä ”Chalinze Stompers” useamman vuoden aikana. Yhtyeen soittoilloissa ja esiintymisien taukojen aikana viihdytin yleisöä laulamalla eri kielillä ”isojen poikien lauluja”. Musiikkiperäistä on myöskin kiinnostukseni vanhoihin äänilevyihin ”savikiekkoihin”. Minulla on kaksi matkagramofonia: ruotsalainen ”SONORA” ja englantilainen ”HIS MASTERS VOICE ”. Olen haalinut levyjä kirpputoreilta eri maista, ja löytänyt muutamia erikoisuuksia: ”Kuolleet lehdet” venäjäksi, Bill Healeyn alkuperäislevytys ”Rock around the clock”, Delta Rythm boys-yhtyeen esitys ”Flottarkärlek” ruotsiksi esitettynä. Olen aloittanut myös kokemuksieni muistiinpanot kirjallisessa muodossa. Osallistuin Kylmäkosken kirjaston tiloissa elämäkerta-kirjoittamisen kurssiin ja sen innoittamana kirjoitan silloin tällöin muistelmiani ja myös asiaan kuuluvia fiktiokertomuksia ”Projektimiehen käsikirjan” muodossa. Onneksi eri projektien aikaiset päiväkirjat ovat vielä tallella, joten tapahtumat pysyvät aikajärjestyksessä. ”Kokenut kaiken tietää ja vaivainen kaiken kokee!”.
|